Huhtikuun Blogi raviurheilusta.

Ranska on raviurheilun suurvalta. Taloudellisesti Ranska on koko ravimaailman ylivoimainen ykkönen. Talouden alueena maa on pystynyt hallinnoimaan raviurheilua poikkeuksellisen ammattimaisesti, mistä hyötyvät sitten niin ammattilaiset, kuin amatööritkin.

Pelit Ranskassa on organisoitu PMU: kautta. Mahtava peliyhtiö markkinoi tuotettaan erittäin menestyksekkäästi, eikä lama ole päässyt puremaan yhtiön tulosta eikä näin ollen myöskään aktiiveille niin tärkeitä palkintoja.

Mitä PMU:n asemasta sitten voisi oppia Suomessa? Ainakin sen, ettei tavallisilla ravipoliitikoilla ole mitään sanansijaa ammattilaisten hoitamassa bisneksessä. Eikä ravipoliitikoilla ole myöskään halua yrittää PMU:n toimiin puuttua.

Suuressa maassa on yli 200 aktiivista ravirataa. Mutta vain murto-osalla on pysyvä oma organisaatio. Rata pannaan pystyyn meren rannalle, viljapeltoon tai vaikka metsästysmaille.

Keskusjärjestön kautta maksetaan ravipäivän palkinnot, mutta ei mitään tukia paikallisen organisaation kiinteisiin kuluihin. Käytettävät rahat tulevat suoraan sinne missä niitä tarvitaan: hevosenomistajien tileille.

Mitä tästä sitten voisi oppia Suomessa: ehkä sen, että raviratoja ei maassa ole koskaan liikaa. Mutta kiinteitä kuluja aiheuttavia pelialueita omaavia ratoja on useimmiten liian paljon. Radoille annettavat palkintotuet ovat useimmiten kuin kaivoon kannettua vettä, joka ei kaivossa pysy. Mutta omistajille jaetut palkinnot kilpailuista ovat alaa kehittävä voima.

Urheilullisesti monet puhuvat edelleen loistavasta Ranskalaisesta rodusta, jonka edustajat kilpailevat suurella menestyksellä kaikkialla ravimaailmassa. Totuus on kuitenkin hiukan erilainen:

Ranskan nykypäivän huippuoriit ovat kaikki suurelta osalta amerikkalaista verta. Katsotaan vaikka seuraavien huippujen amerikkalais %:ia:

Love You 56,64%

Coktail Jet 63,91%

Goetmals Wood 41,31%

Ganymede 39,39%

Juliano Star 47,00%

Jag De Bellouet 41,18%

Eniten Ranskalaista verta nykyään pärjäävissä oriissa on vanhassa Quadrapheniossa (n 85%). Muuten moderni huippuhevonen Ranskassa on joskus jopa yli 50% amerikkalainen!

Voidaankin sanoa, että urheilullisesti Ranskan kantakirjan avaaminen jenkeille pelasti Ranskalaisten välillä jo hiipuneen kansainvälisen menestyksen. Ilman amerikkalaisen veren apua ranskalainen ravuri on huomattavasti jenkkiravuria heikompi kaikin puolin. Amerikkalainen moderni veri on nostanut ranskalaisen ravurin takaisin maailman huipulle kilpailtaessa aikuisilla hevosilla. Varsalähdöissä jenkeillä on vielä suuri etumatka, jota ranskalais-amerikkalaiset hybridit yrittävät kovasti ottaa kiinni.

Pitää myös muistaa, että paristakymmenestä Ranskan parhaasta emälinjasta itse asiassa lähes puolet alkaa USA:sta aikanaan tuoduista tammoista. Tuonti USA:sta loppui ainakin viralliselta osaltaan 1930-luvulla. Vielä sen jälkeenkin jenkkejä ranskaan tuli; kun verikokeita periytymisen varmentamiseksi ei tehty, oli helppoa vaihtaa ori tai tamma jenkkiin ja hankkia ranskalaiset paperit.

Geal oli todellisuudessa huippujenkki Calumet Delgo ja kukaan ei tiedä, miten monta muuta vaihdokasta tuona aikana tuotettiin.

Martti

 

Kuukauden aikana syntyneet ja nimetyt Kemp-varsat. Lisänä tälle vuodella valittu ori:
USA:ssa:
Armbro Waikiki sai orivarsan Yankee Glidestä 12.2. Varsa sai nimen Master Kemp.
2011 ori on Yankee Glide

Sarafina Hall varsoi orivarsan Glidemasterista 27.3. Varsan nimeksi tuli Mac Kemp.
2011 ori on Deweycheatumnhowe

Suomessa:
Karen Kemp sai tamma Holiday Creditistä 8.3. Varsa nimettiin Abbes Kemp:si
2011 ori on Holiday Credit

Divine Kemp sai tammavarsan Holiday Creditistä 19.3. Varsa sai nimen Amazing Kemp.
2011 0ri on Diesel Don.

Bookmark and Share
powered by eMedia